Life through my head

Viime kerrasta onkin jo aikaa.. En yleensä tällästä tee, mutta aattelin että nyt lyhyen tauon jälkeen olis kiva vaan kertoa mitä mulle kuuluu. Aika on kulunut älyttömän nopeesti ja paljon on tapahtunut tässä alle kuukaudessa. Varsinkin kuluneella viikolla, joka oli yks hulluimmista ikinä. Sain töitä ja kävin Helsingissä ja vaikka mitä, mutta niistä lisää joskus myöhemmin. Päällimmäisenä tällä hetkellä on mielessä flunssa, joka vaivaa jo toista viikkoa. Lämpö nousi taas tänään, joten pitäis varmaan viettää tääkin viikonloppu sängyn pohjalla. Ei kyllä yhtään enää huvittais, mutta täytyy yrittää levätä. Jospa levon ja inkivääriteen avulla olisin kunnossa ens viikoks. Blogihaasteen postauksia on ehtinyt jäämään ainakin neljä välistä, enkä tiiä kerkeenkö enää viimeisenä kuukautena niitä kirjottamaan. Mietinkin, että ehkä on aika luovuttaa ja hyväksyä etten ihan loppuun asti päässyt. Nyt just tuntuu ettei aika riitä. Vaikka kivaa se on ollut, niin näin on varmaan parempi. Loppuun haluun v

Oonko ainoa kenen mielestä syksy vaan vilahti silmien edessä? Musta tuntuu, että näin käy joka vuosi. En tiedä johtuuko se siitä, että syksy sattuu aina olemaan kiireistä aikaa vai onko se oikeesti lyhyempi kuin muut vuodenajat. Joka vuosi rakastun syksyn väreihin yhä uudestaan. Mä sanon aina itselleni, että tänä syksynä kiertelen ympäri kaupunkia ja säilön sen upean värikkyyden kameraan. Viime vuonna kerkesin sentään ottaa kotipihassa kuvia, mutta tänä vuonna en sitäkään. No ehkä ensi vuonna otan itseäni niskasta kiinni ja toteutan tän jokavuotisen haaveen.. Olin kuitenkin ilonen, kun näin lunta tulevan taivaalta. Se toi mulle ihanan joulufiiliksen ja etenkin olen innoissaan siitä valosta jonka se toi. Nyt kun lunta ei enää taas paljoa ole, niin aamulla herätessä ja illalla kuuden aikaan on jo pilkkopimeää. Vaikka mulla ei niitä syksyisiä kuvia olekaan, niin tässä silti jotain vähän värikästä näihin synkkiin iltoihin. Fall flew by Am I the only one who thinks that Fall just flew