Life through my head

1. Seuraajien määrällä ei ole väliä Kaikissa someissa halutaan nykyään vaan paljon seuraajia. Toiset tekee niillä rahaa ja toiset varsinkin mun ikäiset nuoret haluu olla "suosittuja". Ihmiset miettii paljon enemmän julkasujaan katselukertojen, tykkäysten ja uusien seuraajien kannalta. En ole kertonut mun blogista oikeestaan kenellekkään mun tutulle, enkä ole yrittänyt mainostaa blogiani missään. Ei sillä että siinä olis jotain väärää. Pakko myöntää, että olishan se kiva jos useammat ihmiset lukisi mun blogia ja esim kommentoisi asioita joista kirjotan. En kuitenkaan tarvitse seuraajia, koska teen blogiani itselleni tekemisen ilosta. Oon kirjoittanut tätä jo parisen vuotta, enkä vieläkään ole kyllästynyt, vaikka mulla ei ole seuraajia. 2. Aikatauluista on vaikea pitää kiinni Oon tässä nyt koko tän vuoden tehnyt blogihaastetta (lisää siitä täällä ), jossa viikoittain julkaisen tietyn aiheisen postauksen. Kun sillon yli 10 kuukautta sitten päätin tän tehdä, niin ...

Tänä päivänä mua itketti, nauratti, hermostutti, stressasi, hymyilytti, harmitti, jännitti, ihmetytti. Olin helpottunut, iloinen, vapaa, kiitollinen, haikea, onnellinen, tyhjä, hämmentynyt, itsevarma, surullinen, vihainen, toiveikas, ylpeä. Kävin läpi kaikki mahdolliset tunteet. Osa tunteista johtui aamuisesta kiireestä, kun mun kännykkä ei herättänytkään mua tänä tärkeenä päivänä. Suurin osa johtui kuitenkin siitä, että sinä päivänä mun elämä muuttui. Tai no, ei se tosta vaan sormia napsauttamalla muuttunut, mutta sinä päivänä koulun pihalla paperit ja ruusut käsissä ystäviä halatessa sen kaiken tajusi. Kaikki tuttu ja turvallinen lipui vähitellen sormien välistä, kun uudet kiinnostavat asiat näkyi jo horisontissa. Tän päivän jälkeen en ole nähnyt tuota koulua, en ole kävellyt sitä joka päiväistä koulureittiä, en ole nähnyt isoa osaa ihmisistä, en ole hengannut niiden ystävien kanssa enää niin paljoa, en enää asu perheeni kanssa siinä samassa talossa.. Näiden tilalle olen saanut k...

Joka puolelta ympäriltämme - kouluista, töistä, lehdistä, tv:stä, ympäri nettiä.. tulee koko ajan ohjeita miten elää, jotta pysyy terveenä. Tämä on terveellistä ja tuo ei. Syö tätä ja älä syö tuota. Toimi näin, mutta älä näin. Käskyt on hyvin erilaisia riippuen lähteestä, joten mikä sitten oikeesti on terveellistä? Mun mielestä näihin kaikkiin ohjeisiin, lehtien ja netin 'Näin pääset viikossa kesäkuntoon!' sekä koulun, töiden yms. eli valtion virallisiin suosituksiin  kannattaa suhtautua kriittisesti . Tietenkin kaikkien maalaisjärki kertoo, että kyllä niihin suosituksiin kannattaa mielummin uskoa kuin noihin median antamiin "ohjeisiin". Kesän tullessa kesäkunnon ja rantavartalon mainostus ponnahtaa joka vuosi otsikoihin. Tosiasiassa kesäkunnossa, eli kesän ajaksi timmimässä kunnossa olemisessa ei ole mitään terveellistä. Eikä edes oikeestaan ole sellaista asiaa kuin kesäkunto. Täydellisen rantakropan taas saa laittamalla uikkarit päälle ja menemällä rannalle. Siinä...

Mun bucket listalla ei ole unelmia, vaan siinä on elämäntoiveita. Unelma on jotain josta unelmoidaan, elämäntoive yritetään toteuttaa. Elämäntoive sanana on vähän harhaanjohtava, koska en tarkota sillä toivetta vaan tarkotan asiaa jonka mä haluan tehdä mun elämäni aikana. Mä haluan ja mä yritän. Se ei kuitenkaan todellakaan tarkota, että stressaisin ja miettisin niiden tekemistä koko ajan. Eikä, että tulisin tekemään nää kaikki asiat mun elämän aikana. Mun bucket list sisältää asioita, jotka on hyvin vaikea toteuttaa. Se sisältää myös kohtia, jotka voisin tehdä jo tänään. Näiden elämäntoiveiden tarkotus ei siis ole tulla toteutetuks heti kun mahdollista. Eikä mun bucket list ole lista, jonka jokainen kohta on pakko saada ruksattua tehdyksi. Mun bucket list on lista, joka muistuttaa mua elämään mun elämän. Sen avulla yritän olla unohtamatta kokea ja tehdä elämisen arvoisia asioita. My bucket list doesn't have dreams, it has life desires. A dream is something that you dream about, a...