Life through my head

Oonko ainoa joka nauttii vieläkin lumesta, mut silti haluu että kesä tulis? Mun fiilikset on niin ristiriitaset. Tavallaan ton lyhyen lumettoman vesi/loska ajan jälkeen valkonen maa ei tunnu mitenkään kamalalta. Oli niin ärsyttävää huomata illalla, kun oli tullu märkien kenkien ja sukkien kanssa kotiin, että just tänä aamuna pyykkinarulta otettujen farkkujen lahkeet oli ihan kurassa. Viikonloputkin meni suurimmaks osaks sisällä, kun ei sinne kaatosateeseen hirveesti huvittanu mennä. Mut tavallaan haluisin vaan, että toi lumi sulais tosta äkkiä pois ja tulis vihree maa. Kaipaan lämpöä niin paljon, enkä jaksais pukea toppatakkia, huivia ja lapasia joka välitunnille ulos. Sain -20 asteen pakkasista tarpeeks jo niitten alkamispäivänä, joten onneks on sentään vähän hellittäny. Säähän en kuitenkaan voi vaikuttaa, joten otan nyt kaiken irti tästä lumesta ja nollakelistä esimerkiks kuvailemalla.   ♥

Päivä ennen aattoa matkustin mun perheen kanssa kuuden tunnin ajomatkan sukulaisten luo. Vietettiin suurin osa ajasta mun äidin vanhempien luona, mutta käytiin myös mun toisessa mummolassa. Aattoaamu alkoi perinteisesti riisipuuron syömisellä. Se ei oo mun suosikki puuro, mut kyllä se kerran tai pari vuodessa hyvältä maistuu. Puuron seassa oli tietenkin manteli, jonka tällä kerralla mä sain! Se kuulemma tuo hyvää onnea ensivuodelle, joten toivottavasti vuosi 2016 on vielä mukavampi kun tää vuosi on ollut.  Kun puurot oli syöty, koristeltiin joulukuusi. Se on yks niistä asioista, joka tuo joulun tunnelman. 24. joulukuuta on mulle muutakin kuin vaan jouluaatto. Sillon on myös mun synttärit ja oikeestaan myös nimipäivä. Eli juhlittavaa mulla ainakin on! Me vietetään aamulla yleensä mun syntymäpäivää, joten seuraavaks oli vuorossa kakkukahvit. Tässä välissä oli aikaa rentoutua, niinkun jouluna kuuluukin, joten kysyin mun siskoa ulos kuvailemaan...