Kävin kesäkuussa Vaasassa perheeni kanssa. Halusimme käydä jossain Suomen kesäkaupungissa ja Vaasa valikoitu kohteeksi hotellietujen ja saatavuden takia. Ennen sinne lähtemistä ajattelin ettei siellä olisi mitään, mutta matkalla näin kuitenkin yhden kauniimmista paikoista Suomessa. Tästä siis opin, että joka puolella on upeita paikkoja kunhan vaan osaa sinne eksyä.
Kävimme toisena matkapäivänä Suomen pisimmällä sillalla, Raippaluodon sillalla. Vaikka se ei Golden Gate -sillalle ehkä vertoja vedä, oli se silti upean näköinen ja suosittelen siellä käyntiä. Silta ei ole älyttömän pitkä, joten sen yli jaksaa hyvin myös kävellä.
Ajatuksena meillä oli käydä vaan ajamassa sillan yli ja ehkä syödä jotain sillan toisella puolella, mutta jatkoimmekin matkaa pidemmälle. Vaikka silta itsessään on pysähtymisen arvoinen, todellinen kauneus löytyi sen toiselta puolelta, lintutornilta ja sen läheisyydeltä.
Lintutornin maisemat olivat kauniit, mutta jotenkin ne eivät iskeneet minuun täydellisesti. Kun olimme tulleet tornista alas, lähdin tutkimaan paikkaa polkua pitkin. Polun varrella olevalla purolla jotain tapahtui ja tunsin lumoutuneeni sen kauneudesta. En tiedä olisiko paikka muiden mielestä niin valloittava, mutta siinä hetkessä se tuntui upealta ja olin varma, että olin löytänyt yhden kauniimmista paikoista jossa olen ikinä Suomessa käynyt. Ne söpöt pienet sillat, soliseva puro, hiljaisuus, luonnon humina, lokkien rääkynä, paistava aurinko, minä yksinäni siinä hetkessä tunsin vapautta, kauneutta ja mahtavaa hyvän olon fiilistä. Tuohon paikkaan aion todellakin vielä joskus palata!
Kävimme toisena matkapäivänä Suomen pisimmällä sillalla, Raippaluodon sillalla. Vaikka se ei Golden Gate -sillalle ehkä vertoja vedä, oli se silti upean näköinen ja suosittelen siellä käyntiä. Silta ei ole älyttömän pitkä, joten sen yli jaksaa hyvin myös kävellä.
Ajatuksena meillä oli käydä vaan ajamassa sillan yli ja ehkä syödä jotain sillan toisella puolella, mutta jatkoimmekin matkaa pidemmälle. Vaikka silta itsessään on pysähtymisen arvoinen, todellinen kauneus löytyi sen toiselta puolelta, lintutornilta ja sen läheisyydeltä.
Lintutornin maisemat olivat kauniit, mutta jotenkin ne eivät iskeneet minuun täydellisesti. Kun olimme tulleet tornista alas, lähdin tutkimaan paikkaa polkua pitkin. Polun varrella olevalla purolla jotain tapahtui ja tunsin lumoutuneeni sen kauneudesta. En tiedä olisiko paikka muiden mielestä niin valloittava, mutta siinä hetkessä se tuntui upealta ja olin varma, että olin löytänyt yhden kauniimmista paikoista jossa olen ikinä Suomessa käynyt. Ne söpöt pienet sillat, soliseva puro, hiljaisuus, luonnon humina, lokkien rääkynä, paistava aurinko, minä yksinäni siinä hetkessä tunsin vapautta, kauneutta ja mahtavaa hyvän olon fiilistä. Tuohon paikkaan aion todellakin vielä joskus palata!
♥
Kommentit
Lähetä kommentti