Life through my head

Blogillani on niin monta seuraajaa (huikeet nolla), että infoon tänne tästä asiasta. Eli siis multa ei tuu nyt vähään aikaan postauksia, koska lähden 2. tammikuuta Marokkoon (Oon niin innoissani! Rakastan matkustelua yli kaiken!!). Mulla on pari jo puoliks valmista tekstiä, mutta en kerkee kirjottaa niitä loppuun ku on niin paljon tekemistä. Tai no siis huomenna meen kaupungille ja leffaan, mut mun pitäis myös lakata kynnet ja alkaa pakkaamaan. Sitte onkin jo viimenen päivä tätä vuotta, joten se on omistettu juhlimiselle. Ja perjantaina lähetään Helsinkiin, koska lento lähtee sieltä. Seuraavaks tuun tänne takas ehkä jossain puolessa välissä tammikuuta. Loppuun haluun vielä toivottaa hauskaa ja ilon täyteistä (vähän ennenaikasta) uutta vuotta!

Päivä ennen aattoa matkustin mun perheen kanssa kuuden tunnin ajomatkan sukulaisten luo. Vietettiin suurin osa ajasta mun äidin vanhempien luona, mutta käytiin myös mun toisessa mummolassa. Aattoaamu alkoi perinteisesti riisipuuron syömisellä. Se ei oo mun suosikki puuro, mut kyllä se kerran tai pari vuodessa hyvältä maistuu. Puuron seassa oli tietenkin manteli, jonka tällä kerralla mä sain! Se kuulemma tuo hyvää onnea ensivuodelle, joten toivottavasti vuosi 2016 on vielä mukavampi kun tää vuosi on ollut.  Kun puurot oli syöty, koristeltiin joulukuusi. Se on yks niistä asioista, joka tuo joulun tunnelman. 24. joulukuuta on mulle muutakin kuin vaan jouluaatto. Sillon on myös mun synttärit ja oikeestaan myös nimipäivä. Eli juhlittavaa mulla ainakin on! Me vietetään aamulla yleensä mun syntymäpäivää, joten seuraavaks oli vuorossa kakkukahvit. Tässä välissä oli aikaa rentoutua, niinkun jouluna kuuluukin, joten kysyin mun siskoa ulos kuvailemaan. Tä

Joulu on ihanaa aikaa. Rakastan joulun odottamista. Joka aamu saa avata joulukalenteriluukun ja katsoa ikkunasta pihalle toivoen, että jos siellä vihdoin olis lunta. Pipareiden, joulutorttujen ja glögin tuoksu valtaa kodin, kaupat ja myös koulun käytävät köksän luokan leipomusten takia. Joululahjatoiveita kerrotaan sukulaisille ja kavereille, samalla miettien mitä itse aiot muille antaa. Stressauskin kuuluu asiaan, mutta lopulta kaikki se jouluhääräminen, -stressi ja -valmistelu palkitaan. Nyt siihen hetkeen ei ole enään kuin yksi päivää. Tuntuu, että aika meni tosi nopeasti ja ehkä vähän liiankin, jos on niinkuin minä ja sai vasta eilen viimeset lahjat paketteihin. Mä oon silti tosi onnellinen, koska koulu loppu eilen ja nyt mulla on pitkä loma tammikuun yhdeksänteen asti! Lähdetään ihan just perheen kanssa sukulaisten luo toiselle puolelle Suomea, joten heippa ja hyvää (huomista) joulua! (Taas mulla on jääny täällä käyminen vähemmälle,