Mulla ei oo yhtään lukijaa, eikä mun blogia oo montaa kertaa katottu, mutta kerronpa tässä silti tekosyitä miks en oo tänne mitään kirjottanut kahteen kuukauteen:
No alotetaanpa vaikka sillä, että mun iPhone ei enää tuon viime postauksen jälkeen ole halunnut näyttää kuvia koneella. Eli en oo voinut laittaa yhtäkään kuvaa tähän koneelle mun puhelimesta. Ongelma oli siinä, että haluan ettei mun blogi oo pelkkää kirjottamista ja sen vanhan digikameran mukana kantaminen ei tuntunu mitenkään mukavalta ajatukselta. Nyt kuitenkin sain viime viikolla aikasen synttärilahjan, Nikon D5300 järkkärin, joka onkin isoin syy siihen miks oon takas täällä.
Seuraavaks aika perus syy. Mulla ei vaan yksinkertasesti oo ollu aikaa (tai sitten en oo vaan jaksanut raivata tilaa tälle blogille ton kameraongelman takia). Koulu vie paljon mun aikaa, varsinkin nyt kun loma on alkamassa. Meinaa tällä viikolla oli kolme koetta ja ens viikolla neljä (AUTTAKAA MUA EN JAKSA!!). Myös harrastukset ja kaverit vie osan mun elämästä, joten ylimääräistä kirjottamista on ollut vaikea saada toteutettua.
Vielä yhden syyn oon keksinyt: Syysmasennus. Tykkään syksystä ja pimeydestä, mutta faktahan se on että kun päivä lyhenee, väsymys kasvaa. Syysmasennuksella en todellakaan tarkota mitään pitkäaikaista masennusta, vaan just sellasta väsymystä ja jaksamattomuutta. Ehkä mun vähäisellä nukkumisellakin on ollu jotain osaa tähän, mutta musta tuntuu, että jos lunta vihdoin tulis niin vois mun energiatasot nousta. Tiet valaiseva lumi tekee mut tosi pirteäksi!
Sitä odotellessa aion ottaa itteeni niskasta kiinni ja jatkaa tänne kirjottamista, mutta vähän tiheemmällä tahdilla. Tähän loppuun vielä mun ihanalla uudella järjestelmäkameralla otettuja kuvia.
Viettäkää te mukava viikoloppu, vaikka mun menee koulukirjojen äärellä.. Moikka!
No alotetaanpa vaikka sillä, että mun iPhone ei enää tuon viime postauksen jälkeen ole halunnut näyttää kuvia koneella. Eli en oo voinut laittaa yhtäkään kuvaa tähän koneelle mun puhelimesta. Ongelma oli siinä, että haluan ettei mun blogi oo pelkkää kirjottamista ja sen vanhan digikameran mukana kantaminen ei tuntunu mitenkään mukavalta ajatukselta. Nyt kuitenkin sain viime viikolla aikasen synttärilahjan, Nikon D5300 järkkärin, joka onkin isoin syy siihen miks oon takas täällä.
Seuraavaks aika perus syy. Mulla ei vaan yksinkertasesti oo ollu aikaa (tai sitten en oo vaan jaksanut raivata tilaa tälle blogille ton kameraongelman takia). Koulu vie paljon mun aikaa, varsinkin nyt kun loma on alkamassa. Meinaa tällä viikolla oli kolme koetta ja ens viikolla neljä (AUTTAKAA MUA EN JAKSA!!). Myös harrastukset ja kaverit vie osan mun elämästä, joten ylimääräistä kirjottamista on ollut vaikea saada toteutettua.
Vielä yhden syyn oon keksinyt: Syysmasennus. Tykkään syksystä ja pimeydestä, mutta faktahan se on että kun päivä lyhenee, väsymys kasvaa. Syysmasennuksella en todellakaan tarkota mitään pitkäaikaista masennusta, vaan just sellasta väsymystä ja jaksamattomuutta. Ehkä mun vähäisellä nukkumisellakin on ollu jotain osaa tähän, mutta musta tuntuu, että jos lunta vihdoin tulis niin vois mun energiatasot nousta. Tiet valaiseva lumi tekee mut tosi pirteäksi!
Sitä odotellessa aion ottaa itteeni niskasta kiinni ja jatkaa tänne kirjottamista, mutta vähän tiheemmällä tahdilla. Tähän loppuun vielä mun ihanalla uudella järjestelmäkameralla otettuja kuvia.
Viettäkää te mukava viikoloppu, vaikka mun menee koulukirjojen äärellä.. Moikka!
Kommentit
Lähetä kommentti