Katsoin viime viikonloppuna videoita YouTubesta ja eksyin "storytime" videoihin. Ne on siis videoita, joissa joku kertoo tarinan jostain mitä on tapahtunut. Ihmisten tarinoita on paljon erilaisia, mutta tällä kertaa eksyin videoihin joissa kerrottiin virheistä. Yhdenkään videon aihe ei ollut virheet, vaan jokaisessa videossa henkilö oli tehnyt jonkun virheen. Muuttanut huonoon paikkaan asumaan, luottanut väärään ihmiseen, ollut väärässä paikassa töissä tai tehnyt jotain muuta mitä ei olisi kannattanut. Kaikissa kertomuksissa oli eri tarina, mutta virheen lisäksi niissä oli yksi sama asia: virhe saatiin korjattua.
Mä oon aina pelännyt virheiden tekemistä enemmän tai vähemmän riippuen asiasta. Muistan joskus pienempänä, kun jännitin teatteriharjoituksissa improharjoitusten tekemistä, koska en halunnut epäonnistua. Tietenkin aina välillä mokasin, mutta ei se lopulta ollut niin paha asia, eikä sitä kukaan muu enään seuraavana päivänä muistanut. Ajan kanssa jännitys lähti. Se oli pientä pelkäämistä.
Isompi huoli mulle on tullut myöhempään, kun olen kasvanut. Jo toisella luokalla pitää tietää, että haluaako vaihtaa johonkin erikoispainoitteiseen kouluun, esim. kuvaamataitoluokalle. Siitä se valintojen tekeminen vaan kasvaa. Ala-asteen jälkeen täytyy päättää mihin menee ylä-asteelle. Siitä parin vuoden päästä pitää jo miettiä meneekö lukioon vai amikseen tai jääkö 10. luokalle vai pitääkö välivuoden. Kun sen tietää, niin on vielä lisää päättämistä. Lukioita on monta erilaista ja amiksessa on tosi monia aloja. Ja ei, ei se vieläkään lopu. Tän kaiken jälkeen on vieläkin pakko päättää monia asioita opiskelusta ja työstä.
Mulla on monta eri alaa ja työpaikkaa missä haluaisin työskennellä. Se on stressanut minua jo jonkin aikaa, koska mua pelottaa, että teen väärän valinnan. Nyt kuitenkin, noiden videoiden katsomisen ja pienen pohdinnan jälkeen oon tajunnut, että se ei haittaa. Jos menen jonnekin töihin ja tajuan vähän ajan päästä, että se ei oo mun juttu, voin aina vaihtaa työpaikkaa tai opiskella eri alaa.
Eikä tämä asia koske vaan koulutusta ja työpaikkaa, vaan kaikkea. Elämään kuuluu virheet ja useimmiten ne voi korjata. Ilman virheitä ei oppisi. Se on se asia, jonka mä tajusin ja josta varmasti joudun vielä monta kertaa itselleni muistuttamaan elämän varrella.
Tää teksti oli ehkä vähän sekava, kun se hyppi YouTubesta teatteriin ja sieltä koulutukseen. Luulen kuitenkin, että sen pääpointin siitä ymmärtää. Heippa!
Mä oon aina pelännyt virheiden tekemistä enemmän tai vähemmän riippuen asiasta. Muistan joskus pienempänä, kun jännitin teatteriharjoituksissa improharjoitusten tekemistä, koska en halunnut epäonnistua. Tietenkin aina välillä mokasin, mutta ei se lopulta ollut niin paha asia, eikä sitä kukaan muu enään seuraavana päivänä muistanut. Ajan kanssa jännitys lähti. Se oli pientä pelkäämistä.
Isompi huoli mulle on tullut myöhempään, kun olen kasvanut. Jo toisella luokalla pitää tietää, että haluaako vaihtaa johonkin erikoispainoitteiseen kouluun, esim. kuvaamataitoluokalle. Siitä se valintojen tekeminen vaan kasvaa. Ala-asteen jälkeen täytyy päättää mihin menee ylä-asteelle. Siitä parin vuoden päästä pitää jo miettiä meneekö lukioon vai amikseen tai jääkö 10. luokalle vai pitääkö välivuoden. Kun sen tietää, niin on vielä lisää päättämistä. Lukioita on monta erilaista ja amiksessa on tosi monia aloja. Ja ei, ei se vieläkään lopu. Tän kaiken jälkeen on vieläkin pakko päättää monia asioita opiskelusta ja työstä.
Mulla on monta eri alaa ja työpaikkaa missä haluaisin työskennellä. Se on stressanut minua jo jonkin aikaa, koska mua pelottaa, että teen väärän valinnan. Nyt kuitenkin, noiden videoiden katsomisen ja pienen pohdinnan jälkeen oon tajunnut, että se ei haittaa. Jos menen jonnekin töihin ja tajuan vähän ajan päästä, että se ei oo mun juttu, voin aina vaihtaa työpaikkaa tai opiskella eri alaa.
Eikä tämä asia koske vaan koulutusta ja työpaikkaa, vaan kaikkea. Elämään kuuluu virheet ja useimmiten ne voi korjata. Ilman virheitä ei oppisi. Se on se asia, jonka mä tajusin ja josta varmasti joudun vielä monta kertaa itselleni muistuttamaan elämän varrella.
Tää teksti oli ehkä vähän sekava, kun se hyppi YouTubesta teatteriin ja sieltä koulutukseen. Luulen kuitenkin, että sen pääpointin siitä ymmärtää. Heippa!
Kommentit
Lähetä kommentti